Tšekin kieli

Suomi-Tšekki-seura

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tšekin kieli, tšekkiläiseltä nimeltään čeština tai český jazyk on länsislaavilainen kieli. Slaavilaiset kielet kuuluvat osana indoeurooppalaiseen kielikuntaan.

Tšekki on Tšekin tasavallan virallinen kieli, ja sitä puhuu yli 10 miljoonaa henkilöä Böömissä ja Määrissä sekä myös Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Kirjaimisto on latinalainen kirjaimisto, johon on lisätty useita ylämerkkikirjaimia. Vokaalit esiintyvät myös pitkinä, jolloin niiden päällä on pituuden merkki, esim. á, é, í, ů. Tätä ei pidä sekoittaa joissakin kielissä esiintyvään samannäköiseen aksenttimerkkiin, joka ilmaisee sanan painotusta. Tšekissä esiintyy myös sonanttiset (tavuamuodostavat) r ja l: esimerkiksi sanoissa Brno, Plzeň, mikä saa kielen tuntumaan konsonanttivoittoiselta. Nämä esimerkkisanat ovat kuitenkin kaksitavuisia.

Sanapaino on aina alkutavulla kuten suomen kielessä. Suhuäänteitä ovat š, ž, č sekä ř; jota ei esiinny muissa kielissä. Ř-äänne on esimerkiksi Dvořák-nimessä, ja siinä ääntyvät yhtä aikaa r ja ž.

Tšekissä on myös liudentuneita konsonantteja (kuten venäjän kielessä), joita ovat ť, ď, ň.

Tšekin sanat taipuvat. Sijamuotoja on seitsemän ja taivutustyyppejä useita. Substantiiveilla on suku, joka voi olla maskuliini, feminiini tai neutri. Aikamuotoja on kolme: preesens, mennyt aika ja futuuri. Verbeillä on imperfektiivinen ja perfektiivinen aspekti.

Tšekin kirjakieli perustuu lähinnä Prahan murteelle. Kielenmuistomerkkejä on 1200-luvulta, kirjallisuutta 1300-luvulta. Nykymuotoinen kirjakieli perustettiin 1700-luvun lopussa, ja laaja sanastouudistus tapahtui 1800-luvun alkupuoliskolla.


Perustuu CD-Facta-98:n artikkeliin.

Henkilökohtaiset työkalut
Lämpötila Prahassa
Klikkaa tästä ja lue sääennuste